Nyt on yksinasuvien aika!
Yksinasuvat nousee keskusteluun koko ajan enemmän, niin medioissa kuin yleisessä keskustelussa. Viime joulukuussa keskusjärjestö STTK julkaisi oman tutkimuksensa aiheesta. Tästä olen SDP:n Yksinasuvien työryhmän toisena puheenjohtajana erittäin iloinen!
Työryhmämme perustettiin hieman yli vuosi sitten, kuluneen vuoden aikana olemme tavanneet asiantuntijoita ja perehtyneet yksinasuvien asemaan liittyviin haasteisiin. Olemme tehneet tiiviisti työtä ja keskustelleet laajasti ratkaisuista, joilla yksinasuvien asemaa parannettaisiin. Työryhmän toinen puheenjohtaja Sofia Julin Tampereelta ja sihteeri Taru Salovaara Espoosta ovat loistavia kumppaneita tässä työssä.
Yksinasuva voi olla kuka vain, perheellinen, parisuhteessa oleva, sinkku, leski, eronnut, opiskelija, eläkeläinen, työssäkäyvä. Yksinasuvalla voi olla myös lapsia, hän on ehkä eronnut, jäänyt leskeksi tai elää parisuhteessa, mutta eri osoitteissa kumppaninsa kanssa. Ryhmä on moninainen, vaikka enimmäkseen lehtien jutuissa haastatellaan yksinasuvia naisia ja yksinasuvista kertovissa jutuissa kuvat usein ovat nuorehkoista naisista. Jo tällä maalataan tietynlaista kuvaa yksinasuvasta.
Yksinasuva voi olla kuka vain ja hän kantaa yksin kaikki riskit, joita elämässä voi tulla, hän maksaa yksin kiinteät asumisen kulut, hoitaa itse itsensä, kun sairaus yllättää. Yksinasuvalla ei välttämättä ole mahdollisuutta kerätä niitä kuuluisia puskureita, joihin turvautua, jos elämä näyttää nurjan puolensa.
Kuten Yksinasuvat RY:n puheenjohtaja Raija Eevakin usein tuo esille, yksinasuminen kuitataan usein ohimenevänä vaiheena ja ennen kaikkea valintana. Tämä vaihemäärittely on ulossulkeva ja holhoava. Kysynkin eikö se parisuhde ja perheen perustaminen sitten ole valinta? Elämä meillä ihan kaikilla koostuu ”vaiheista”. On lapsuus, nuoruus, opiskeluaika, osalla on lapsiperhevaihe, parisuhteita jne.
Meitä yksinasuvia on moneen lähtöön, eivätkä kaikki yksinasuvat ole köyhiä, mutta n. 70% kaikista toimeentulotuen saajista on yksinasuvia. Yksinasuvilla syrjäytymis- ja köyhtymisriski on moninkertainen parisuhteessa olijoihin verrattuna. Tämän pitäisi olla jo riittävä syy nostaa yksinasuvat päätöksenteossa samalle tasolle perheiden kanssa! On väärin, että monet tukien laskentaperusteet syrjivät yksinasuvia, samoin verovähennykset, kuten työasuntovähennys ja kotitalousvähennys.
Koska ryhmämme on niin moninainen, on kenties ollut haastava tunnistaa meitä kohtaavia riskejä ja eriarvoistavaa kohtelua. On kyse myös syvällä yhteiskunnan rakenteissa istuvasta käsityksestä, että ainoa hyväksyttävä ja tuettava elämänmuoto on parisuhde ja perhe, ja näin ollen on perusteltua kohdistaa tukia perheille. Tämä näkyi erityisen räikeästi yhdenvertaisuusvaltuutetun antamassa lausunnosta työasuntovähennyksestä. Lausunnon mukaan vähennys ei ole syrjivä, koska on perusteltua suosia perheitä.
Muutos tulee tehdä. SDP:n tavoite on, että seuraavalla hallituskaudella muodostetaan poikkihallinnollinen ohjelma, jossa ensinnäkin perehdytään yksinasuvien haasteisiin ja riskeihin ja toiseksi esitetään ratkaisut tilanteen korjaamiseksi niin tukien kuin palveluiden osalta. Lisäksi SDP esittää, että Sote-alueille luodaan vastuuhenkilöjärjestelmä ja Sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstöä koulutetaan tunnistamaan yksinasuvien tilanteeseen liittyvät haasteet. Yksinasuville tulisi mahdollistaa paremmin omistusasunnon hankinta ja asuntopolitiikassa ylipäätään kiinnittää yksinasuviin huomiota.
Oma näkemykseni on, että yksinasuvien asiat tulisi nimetä vastuuministerille. Olisi myös perusteltua osoittaa yksinasuville verovähennys kompensoimaan skaalaetujen puutetta. Kuluttamisessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota yksinasuviin kuluttajiin. Lisäksi työasuntovähennys ja kotitalousvähennys tulisi pikimmiten korjata niin, että myös yksinasuvat saavat ne täysimääräisenä.
Meitä yksinasuvia on 1,3 miljoonaa! Meidän aikamme on nyt!
Anita Hellman
Järjestöasiantuntija, SDP Helsingin puheenjohtaja, SDP:n puoluehallituksen jäsen, SDP:n yksinasuvat – työryhmän puheenjohtaja
Olen sinkku Länsi-Herttoniemestä, jossa asun rescue-kissani Reinon ja pienen tyttökissa Helmin kanssa. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta Helsinki on ollut kotikaupunkini yli 20 vuotta, suurimman osan tästä ajasta olen asunut Itä-Helsingissä. Luotan metroon, nautin kaupungin sykkeestä ja arvostan lähiluontoa ja merellistä ympäristöämme. Harrastan lukemista ja palstaviljelyä, ystävien ja perheen kanssa vietän aikaa aina kun mahdollista.
Uskon tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, tulevaisuuteen katsovaan politiikkaan. Päättäjinä tulee olla monenlaisia ihmisiä, jotka tuovat erilaisia näkökulmia esiin. Politiikassa pitää olla myös ymmärrystä erilaisuudesta ja halua rakentaa siltoja. Vähemmän vastakkainasettelua, enemmän yhteistyötä ja näkemystä siitä, miten poliittiset päätökset näkyvät meidän tavallisten kansalaisten arjessa.
Oma polkuni ei ole ollut se silein, olen kokenut niin menetyksiä kuin taloudellisia vaikeuksia, työttömyyttä ja sairautta. Näistä huolimatta tai juuri näiden vuoksi olen vahva ja sinnikäs, rehellinen ja rohkea. Olen saanut toimia monissa luottamustehtävissä, ay-liikkeessä ja puolueessani. Politiikan ja päätöksenteon haasteet ja rakenteet mutta myös ne palkitsevat hetket ovat tulleet tutuiksi. Olen valmis päättäjäksi.
Sloganini Pehmeät arvot, rohkeaa politiikkaa kertoo siitä, että inhimilliset arvot pitää rohkeasti pitää esillä päätöksenteossa. Kovat, pelkkiin lukuihin perustuvat päätökset ohittavat usein heikoimmassa asemassa olevat. Vaatii rohkeutta tuoda esiin pehmeitä arvoja, taistella sen puolesta, että heikoimmista pidetään aina huolta. Vaaliteemani kertovat minusta, taustastani ja kokemuksestani. Nämä ovat asioita, joihin haluan vaikuttaa, näiden eteen tehdä isosti työtä.
*Yksinasuvien asema – meidän tulee tunnustaa, että yksinasuvia kohdellaan syrjivästi monessa asiassa. Yksinasuvia on 1,3 miljoonaa, heidän asemaansa tulee parantaa ja syrjivät rakenteet purkaa!
*Reilu työelämä, jossa voidaan hyvin. Työstä tulee saada palkka, jolla voi elää, myös työn murroksen edetessä. Luottamusmiesten asemaan tulee vahvistaa ja vastentahtoiset nollasopimukset kieltää.
* Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille. Hyvinvointivaltio toimii, kun se pitää huolta niistä, joita elämä ei kohtele silkkihansikkain.
* Eläinten oikeudet - niin eettisistä kuin ekologisista syistä.
* Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Luontokato on jopa ilmastonmuutosta suurempi uhka, maapallomme tulee säilyttää elinkelpoisena myös tuleville sukupolville.
Olen valmis tekemään töitä sen eteen, että Suomi olisi jatkossakin hyvinvointivaltio, ei valtio vain niille, jotka voivat hyvin.
Lisää minusta:
https://www.facebook.com/anitahellmanSD/
Ota yhteyttä, vastaan mielelläni kysymyksiin ja keskustelen aiheista lisää! hellman.anita@gmail.com
