Blogi 1

Sinkkuelämää 

Tehtäköön tässä nyt heti selväksi, että arvostan kovasti sinkkuja. Me pidämme itse huolta itsestämme, elämästämme, toimeentulostamme, toivottavasti hyvinvoinnistammekin. 

Haluaisin pöllyttää niitä myyttejä, joita sinkkuelämään ja perhe-elämään liitetään. Julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa meidät yleensä sivuutetaan, marginalisoidaan, patologisoidaan. Ei meillä oikein ole vuorosanoja eikä argumentteja, miten paaluttaa oma tonttimme, omat rajamme, miten pitää puolemme. Sellaisia vuorosanoja ei opi naistenlehdistä, eikä televisiosarjoista löydä mallia, miten elää sinkkuna kovin perhekeskeisessä yhteiskunnassa. Parisuhdepatologeja, perheneuvojia löytyy joka puolelta, mutta lienee mahdotonta löytää ihmissuhdealan asiantuntijaa, joka osaisi neuvoa sinkkuelämän haasteissa. 

Aikoinaan mainostettiin, että tiilitalossa asuu onnellinen perhe. Kuitenkin ne ovat vain ulkoiset muodot. Edelleenkään perheellisten ihmisten valintoja, tapoja tai käyttäytymistä ei kyseenalaisteta. Vain sinkut joutuvat perustelemaan elämäntapaansa. Taannoin suuren päivälehden toimittaja kirjoitti, että niiltä, jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, ei pidä kysyä perusteluja, miksi he ovat valinneet sellaisen elämäntavan, miksi he eivät lähde siitä suhteesta. Minulle jäi täysin epäselväksi, miksi toimittajan mielestä ei pidä kysyä. Eipä sitäkään juuri mainosteta, että ne, jotka lyövät, ovat rikollisia. Kuitenkin niitä pidetään parempina ihmisinä kuin me sinkut, ehkä jopa täydellisinä. Vain sinkuissa on jotain vikaa. Projisoinniksihan sitä psykologiassa nimitetään. Huonot ominaisuudet sijoitetaan muihin ihmisiin. Kovin usein me sinkut suostumme sen viallisen ihmisen rooliin, puolustelemaan itseämme, pitämään yllä sitä harhakuvaa, että perheelliset ihmiset ovat täydellisiä. 

Meidän pitäisi ainakin keskenämme herätellä keskustelua näistä kysymyksistä ja miettiä keinoja, miten oppisimme asemoimaan itsemme. En oikein usko, että lainsäädännöllä meidän asemaamme tullaan parantamaan ainakaan minun elinaikanani. Viime hallituskaudella näin pääministeri Juha Sipilän televisiohaastattelun. Hän kertoili siinä laveasti, mitä kaikkea hyvää ja kaunista hallituksen pitäisi lapsiperheille järjestää. Toimittaja älysi kysyä, että entäs sinkut? Pääministeri vastasi, että HelsinkiMissio järjestää sinkuille semmoisia tapaamisia. HelsinkiMissio on pääkaupunkiseudulla toimiva pieni kolmannen sektorin järjestö. Se voi pitää huolta kaikista Suomen sinkuista. Järjestää meille vaikka jotain treffejä. Tajusin vasta silloin, että minua ei ole tuolla päätöksentekojärjestelmässä. Päätin silloin, etten äänestä enää koskaan missään vaaleissa. Äänestäminen ei ole minulle keino vaikuttaa. Ei niitä kiinnosta sinkkujen asiat. 

Nimimerkki Ikisinkku